SARJA-ARVOSTELU: A.D. Kingdom and Empire

Tilasin Netflixin muutama viikko sitten ja olen sinne listannut monta sarjaa katsottavaksi. Ensimmäinen sarja, jonka katsoin oli A.D. Kingdom and Empire. Sarja perustuu apostolien tekohin ja alkaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Siinä käydään mielenkiintoisesti läpi, opetuslasten ajatuksia uuden tilanteen edessä. Lisäksi mukana on historiaa ja jonkin verran taiteilijan vapauksia.

Itseäni häiritsi se, että osa opetuslapsista oli tietoisi ylösnousemuksesta ja moittivat muita, että he eivät muista Jeesuksen ennustuksia. He ikään kuin osasivat odottaa ylösnousemusta, vaikkei sitä vielä ollut tapahtunut. Tämä ei kuitenkaan aivan mene  alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan, sillä opetuslapset eivät todellakaan osanneet aavistaakaan mitään ylösnousemusta. Naiset luulivat ruumiin olevan varastettu, eivätkä miehet uskoneet naisten todistusta. Tilanne oli uusi ja odottamaton ja herätti paljon kysymyksiä.

Itselle sarjasta jäi päälimmäisenä mieleen Paavali, joka oli kiivas, määrätietoinen ja ehdoton hahmo. Hän oli sitä vainotessaan kristittyjä ja kääntymyksensä jälkeen. Mihin tahansa Paavali ryhtyi, hän tekisin sen sata lasissa. Toinen mieleen painuva hahmo oli Pontius Pilatus, jota välillä kävi sääli ja välillä tuli vihattua. Hänestä ei oikein tiennyt, oliko hän hyvis vai pahis.

Sarjaan oltiin panostettu ja siihen on selkeästi käytetty rahaa. Puvustus on hienoa, samoin lavastus. Efektitkään eivät ole pöytälaatikko editoijan näpeistä syntyneitä. Kaikin puolin kelpo sarja, joka koukuttaa. Sarjaan on toivottavasti odotettavissa jatkoa tulevina vuosina. Ainakin allekirjoittanut odottaa sitä kovasti.


A.D: Kingdom and Empire
12 jaksoa, 8h 39min.
K12
2015

HARTAUS: Epälooginen kristinusko

Hiihtolomalla pidettiin taas talvirippikouluja. Ainakin tänä vuonna säästyttiin suurimmilta haavereita. Mitä nyt muutama raaja sai osumaa laskemisen sivutuotteena. Rippikoulun päätyttyä yleensä kerätään palautetta siitä, miten rippikoulu on onnistunut. Eräs rippikoululainen tokaisikin riparin viime hetkillä opettajille: "Teidän vastauksenne ovat epäloogisia. Minä en ainakaan usko mihinkään".

On harmi, että kristinuskosta jäi kuva epäloogisena asiana. Itse olen uskoa paljon pohtinut ja omasta mielestäni se, jos mikä, on looginen uskonto. Varsinkin luterilaisuuteen kuuluu asioiden miettiminen järjellä, mikä Lutherin mukaan on yksi Jumalan tärkeimmistä lahjoista meille.

Mitkä asiat sitten tekevät uskosta loogisen? Itselle se antaa vastauksia elämän tärkeisiin kysymyksiin, joiden äärellä ateistinen, ainoastaan tieteeseen ja silmillä tehtyihin havaintoihin luottava maailmankatsomus nostaa kätensä pystyyn. Entinen ateisti C.S Lewis sanoo asiasta näin: "Uskon kristinuskoon niin kuin uskon siihen, että aurinko on noussut, en vain siksi, että näen sen vaan siksi, että sen valossa näen kaiken muun."

Tätä voidaan havainnollistaa myös pienellä harjoituksella, jonka voit itsekin tehdä. Mieti seuraavien väittämien jälkeen, mikä maailmankatsomus antaa näille paremman vastauksen, kuin kristinuskon persoonallisen Luojan olemassaolo. Nämä asiat meistä moni hyväksyy itsestään selvyytenä, tajuamatta, ettei tiede tai ateismi anna niiden syihin vastausta.



Aloitetaan vaikka maailman kaikkeuden synnystä. Sehän tapahtui tyhjästä: Ovatko luonnon lait, omien lakiensa mukaan, luoneet maailman ennenkuin niitä itseään edes oli olemassa? Syntyykö materiaa tyhjään tilaan, jos edes tyhjyyttä ei ole olemassa? Tuliko maailma siis itsestään vai siksi, että Luoja halusi sen olevan olemassa.

Luonnon lait on hienosäädetty hyvin tarkasti, mikä mahdollistaa elämän. Fyysikko Stephen Hawking kertoo tästä, että jos universumin tiheys olisi alkuräjähdyksen jälkeen ollut miljoonas murto-osankin pienempi, koko universumi olisi painunut kasaan kymmenessä vuodessa. Hän lisääkin: "Miten on mahdollista, että universumin alkuperäinen tiheys valittiin näin huolellisesti? Ehkä on olemassa jokin syy, että tiheyden piti olla juuri tämä." Voi siis kysyä, kuka oli tuo valitsija, joka tiesi valita tarkkaan. Sokea sattuma vai Luoja.

Elämän synty elottomasta elävään. Tiedostamattomasta tietoiseen. Jokin joka ei ole mitään, on sittenkin jotain. Onko se vain sokeiden materiaalisten reaktioiden ja tapahtuma sarjojen summa vai olemmeko me enemmän Luojan luomina ihmisinä?

Musiikki on vain sointuja toisen perään. Hieno metsämaisema on vain kasa materiaa, joka huojuu tuulessa, mutta silti voimme liikuttua näkemästämme ja pitää kuulemaamme musiikkia kauniina. Jotkut kokevat, että näissä tilanteissa Jumala tulee lähelle. Tuskin sanonta "metsä kirkkoni olla saa", syntyi tyhjästä, vaan siinä on koettu Jumalan puhuttelua.  Miksi näin on, jos olemme vain sattuman luoma biologinen koneisto?


Moraaliset arvot/velvollisuudet, ihmisarvot ja -oikeudet, joita rikkoessa omatuntomme kolkuttaa. Perustuvatko ne vaan arvottomiin materiaalisten tapahtumasarjojen seuraukseen, jonka hedelmiä myös me olemme? Vai siihen, että Jumalan luomina olemme arvokkaita?

Kristinusko valaisee sitä, mikä muuten jää arvoitukseksi ja antaa vastauksen muuten lähes mahdottomaksi vaikuttaviin sattuman luomiin taikatemppuihin. Islamin tutkija Jaakko Hämeen-Anttilalta kysyttiin, miksi hän uskoo kristinuskon Jumalaan, eikä esim. islamin versioon siitä. Hän sanoi, että kristinuskossa, päinvastoin kuin muissa uskonnoissa Jumalasta väitetään jotain mullistavaa. Sanotaan, että hän rakastaa ihmistä, tulee ihmiseksi, elää ja tuntee kuin ihminen ja valmistaa pelastuksen ihmiselle. Tälläinen Jumala on arkipäiväinen ja tässä päivässä oleva, tavallisen ihmisen Jumala. Jos, me olemme Jumalan luomia, hän luultavasti rakastaa luotujaan.

Tässä on muutamia elämän suuria kysymyksiä, joihin vastauksena itse näen sen Jumalan mahdollisuuden, josta kristinusko puhuu. Toki jokainen valitsee maailmankatsomuksensa itse, mutta kaikista niistä kristinusko ei mielestäni ole se epäloogisin vaihtoehto.


ELOKUVA-ARVOSTELU: Kaunotar ja Hirviö

Disney on aloittanut vanhojen klassikko elokuvien tuonnin nykypäivään. En usko, että vanhojen piirrettyjen tuonti nykytekniikalla uusiksi versioista tyssää tähän, vaan että lisää on luvassa. Uusi Kaunotar ja Hirviö on hieno elokuva, mutta se on saanut ennen julkaisuaan kritiikkiä siitä, että se ei ole edeltäjänsä kaltainen. Elokuvan arvot on tuotu vastaamaan tämän päivän arvoja ja tasa-arvo ajattelua. Vaikka elokuvassa on paljon samaa, kuin piirretyssä ja osa kohtauksista on tarkkaan kopioitu esikuvansa kaltaiseksi, niin muutamia muutoksia siinä todellakin on.

Kaunotar ja Hirviö perustuu 1700-luvulla Gabrielle-Suzanne Bardot de Villeneuven kirjoittamaan satuun "La Belle et la Bete". Elokuva on uskollinen alkuperäiselle ranskalaiselle tarinalle ainakin siinä mielessä, että tarina rakentuu ruusun ympärille. Piirretyssä Hirviö vangitsee Bellen isän, koska tämä tunkeutui linnaan. Ranskalaisessa tarinassa puolestaan isä jää vangiksi poimittuaan ruusun. Näin on myös elokuvassa tapahtuu.


Joitakin juonen kulkuja ja kohtauksia on elokuvassa laitettu eri järjestykseen kuin piirretyssä. Tämä ei mielestäni ollut huono juttu. Elokuvassa selvitetään myös Hirviön ja Bellen taustoja ja lapsuuden ajan tapahtumia, jotka auttavat katsojaa ymmärtämään, miksi henkilöt toimivat, niin kuin toimivat. Mielestäni Bellen ja Hirviön taustakertomukset ovat naivisti samanlaiset eivätkä siksi toimineet. Mutta ehkä tässä on ollut tarustalla käsikirjoittajien ajatus luoda katsojalle mielikuva siitä että "vakka kantensa valitsee". Koska pää henkilöt ovat samojen traumojen haavoittamat ja kuin kaksi marjaa, heidän täytyy kuulua yhteen.

90-luvun piirretyssä Belle esitetään nyyhkypetterinä, jonka ujon tytön kuoren alla elää seikkailumieli. Belle on höpsötyttö, joka elää fantasiamaailmassaan. Uudessa filmatisoinnissa Belle esitetään rohkeana oman tiensä kulkijana. Hän on feministinen sankari, joka ei anna miesten pompottaa itseään, ovat ne narsistisia komistuksia tai sitten karjuvia hirviöitä.


Disneyllä on ollut jonkin aikaa käynnissä jonkinlainen seksuaalivähemmistöjen edistysohjelma, jossa piirrettyihin ja elokuviin tuodaan pikku hiljaa esille myös homoseksuaalisia sivuhahmoja, tulevaisuudessa ehkä sankareitakin. Näiden hahmojen näkyminen piirretyissä sarjoissa ja elokuvissa on kuitenkin vielä ollut varsin vähäistä, eikä sitä huomaa, ellei katsoa itse ole valveutunut tai etukäteen tietoinen, että juuri tässä kohtaa näkyy perinteisestä prinssi ja prinsessa-asetelmasta poikkeava ratkaisu. Tässä elokuvassa seksuaalivähemmistöt tuleva näkyviin selkeämmin kuin ennen ja katsoja tajuaa, mistä on kysymys. Näin Disney tuo kantansa seksuaalivähemmistöihin selkeämmin esiin kuin aiemmissa elokuvissa.

Kristinuskon voi bongata elokuvasta myös. Piirretyssä Belle on kirjakaupan kanta-asiakas. Uudessa elokuvassa kirjakauppiaana ei toimi vanha mies vaan kylän katolilainen pastori. Hän näyttääkin olevan kylän ainoa sivistynyt ihminen muiden kyläläisten lukutaidon uupuessa kokonaan. Belle sanokiin hänen olevan liian sivistynyt kaveri tähän tuppukylään. Tämä toi mieleeni sen historian ajankohdan, missä kirkolla on ollut tehtävä kansan sivistäjänä. Onhan Suomenkin kansakoulu saanut alkunta pappi Uno Cygnaeuksen käsissä.

Mielestäni elokuva on katsomisen arvoinen ja mielenkiintoinen. Se on kaunis ja koskettava. Varsinkin, jos piirretty versio on tuttu, on näiden elokuvien vertailu hauskaa puuhaa. Elokuvan kaksi tuntinen kestokaan ei tunnu pitkältä, sen vertaa soljuva sen kerronta on.


HARTAUS: Jumala on kuin meri


Olin tuossa viime viikolla lomamatkalla etelän lämmössä ja siellä minulla oli mahdollisuus pulahtaa Atlantin hyytävään mereen. Meressä ei kauaa viihtynyt, eikä suola liioin hyväillyt silmiä ja pieniä ruhjeita, joita reissun aikana oli tullut. Merta katsellessani tunsin jonkinlaista kunnioitusta sitä kohtaan. Mihin suuntaan vain katsoi se jatkui ja jatkui ja aallot olivat jylhiä ja mahtavia, surffareiden mansikkapaikkoja.
Pysähdy hetkeksi ajattelemaan merta. Vaikka et olisi koskaan ollut meren rannalla, kuvittele mielessäsi vesi, aallot ja tuuli. Katsele, kuinka aallot lyövät rantaan. Ne tulevat ja menevät, syntyvät ja kuolevat. Kuuntele, kuinka meri pauhaa ja kuohuu.

Meri on koko ajan liikkeellä. Se on täällä ja seuraavassa hetkessä se on jo toisaalla. Meri muuttuu koko ajan eikä se kuitenkaan muutu koskaan. Se on levoton ja tyyni yhtä aikaa. Merellä on yksi väri tai oikeastaan monia värejä: se on sininen, vihreä, violetti ja harmaa.

Meren maailma on ihmeellinen. Meren pohjassa kalat, simpukat ja meren kasvit elävät hiljaista elämää. Syvyydessä lepäävät myös kauniit helmet. Meressä on monia asioita, joita emme edes tiedä tai ole vielä saaneet selville. Monet asiat jäävät mysteereiksi.

Meren rannalla seisoessasi et voi olla mykistymättä ja tuntematta kunnioitusta. Edessäsi on jotakin käsittämättömän suurta ja syvää, jonka äärellä sinä olet melko pieni. Edessäsi on meri, joka voi tuhota, mutta myös pelastaa, vetää syvyyksiin tai pitää pinnalla.









Kuvittele nyt, että seisot Jumalan edessä, kuten seisot meren rannalla. Kuuntele aaltoja. Katsele värejä. Kuuntele ja katsele Jumalaa.

Jumala on mahtava kuin meri. Jumala on ääretön ja rajaton kuin meri. Hän on ihmeellinen. Hänen opetuksissaan on helmiä, joiden ääreen me edelleen palaamme. Hän mykistää ja herättää kunnioitusta. Hän tuhoaa ja pelastaa, vetää syvyyksiin ja pitää pinnalla.

Jumalaa ei voi omistaa tai hallita. Jos hän pysähtyisi hetkeksi, niin että voisit tarttua häneen, hän ei olisi Jumala. Yritäpä ottaa merivettä käteesi, niin huomaat, että mitä lujemmin koetat pitää vettä kourassasi, sitä nopeammin se pakenee. Jumalaa on vaikeaa, ellei lähes mahdotonta ymmärtää ja käsittää lopullisesti. Osa hänestä jää meille mysteeriksi. Paljon helpompaa olisi mitata meri pienellä desin mitalla kuin käsittää Jumala.

Vesi on elämän elinehto. Elämä tarvitsee vettä ja valoa, kyetäkseen olla olemassa. Sanotaan, että elämä nousi esiin, juuri merestä. Niin myös Jumala on elämän elinehto. Hän luo elämää ja hänestä elämä saa alkunsa ja hänessä se myös pysyy yllä. Kasteessa vesi on läsnä, ikään kuin kuvatakseen hengellisen elämän alkua.

Kuvittele lopuksi, että olet itse pisara tuossa meressä, pisara Jumalan rakkauden meressä. Meri ei auta sinua ainoastaan ymmärtämään, kuka Jumala on. Meri kertoo myös sinusta. Sinä olet pieni. Meri on sinussa ja se ympäröi sinua. Heittäydy siis tähän Jumalan mereen. Vaikka meri on suuri ja aava, älä pelkää. Luota siihen, että vesi kannattaa, luota siihen, että Jumala kantaa.






HARTAUS: Katse

Virossa on paikka nimeltä Mustamäen tori. Siellä asuu 60 000 ihmistä, joista 40 000:lla on paperit eli he ovat olemassa. Loput heistä ovat näkymättömiä. Kirkkoon kuuluu Mustamäellä 23 henkilöä. Silti kirkko auttaa kaikkia. Diakonialla on paljon asiakkaita, sillä köyhyys ja huumeet ja niistä aiheutuneet perheiden hajoamiset ja talousvaikeudet ovat arkipäivää.

Seuraavan kertomuksen kuulin työntekijältä, joka on ollut töissä Mustamäellä. Hän kertoi eräästä kohtaamisesta vanhan mummon kanssa nimeltä Stephanie. Tuo vanha mummo tuli toimistolle ja hänen kasvoiltaan paistoi pelko. Hän oli viettänyt elämästään 9 vuotta Siperiassa, jonne hänet oltiin kuskattu vain 2 viikkoa avioitumisensa jälkeen. Hänen miehensä oltiin teloitettu ehkä viikko tämän jälkeen, eikä hän luonnollisesti ole nähnyt miestään tämän jälkeen.

Siperiassa Stephanien ainoa kontakti ulkomaailmaan oli joka toinen keskiviikko leirillä käyvä kirkon työntekijä, joka toi ruoka-apukassin. Tuolla ruokakassilla hän pärjäsi seuraavat kaksi viikkoa. Stephanie oli oppinut, ettei kehenkään voi eikä kannata luottaa ja ehkä siksi hän olikin peloissaan tullessaan toimistolle hakemaan ruokakassiaan.

Toimistossa ollessaan hän istui työntekijän kanssa. He eivät käyneet paljon keskustelua, mutta he vaihtoivat katseita. Hyväksyvä katse työntekijältä ja pelokas katse Stephanielta. Hetken he olivat siinä keskenään, kunnes Stephanie lähti. Muutama tunti hänen lähdettyään työntekijä huomasi, että Stephanie oli unohtanut ruokakassinsa ja lähti viemään sitä hänelle. Hän saapui vanhan kerrostalon luo. Stephanie asui neljännessä kerroksessa. Rappukäytävässä oli kamala haju eikä kerrostalossa ollut  kaiteita tai lamppuja. Joku oli ottanut tarpeeseensa ja vienyt pois. Pudotus kuiluun oli pitkä. Kerrostalo oli kaikkea muuta kuin turvallinen. Työntekijä lähti kipuamaan kohti neljättä kerrosta, mutta kohtasi Stephanien kolmannessa kerroksessa. Hän ei olut jaksanut vielä kivuta neljänteen. Työntekijä tarjosi apuaan ja sanoi, että Stephanie oli unohtanut ruokakassinsa. Hän vastasi, ettei tarvinnut sitä. Hän oli saanut jo tarvitsemansa. Hänet kohdattiin.

Amnestyn youtube-kanavalta löytyy video, missä toisilleen tuntemattomat ihmiset kohtaavat. Video seuraa, mitä tapahtuu, kun ihmistä katsotaan 4 minuuttia keskeytyksettä. Mitä luulet, että tapahtui? Vaikkei kaikilla ollut yhteistä kieltä, vain eleet, alettiin hymyillä, ottaa kädestä, nyökätä hyväksyvästi, halata, itkeä, kätellä tervehdykseksi. Katsominen lisäsi empatiaa, myötätuntoa ja hyväksyntää. Pelkkä katse.

Evankeliumissakin kerrotaan, että kun Jeesus kohtasi ihmisiä, hän "katsoi ja rakasti" (esim. Mark.). Ehkä tämä hyväksyvä katse antoi enemmän iille yhteiskunnan hyljeksityille, sairaille ja arvottomille ihmisille. Mitä luulet, pystyisitkö sinä samaan? Sinun ei tarvitse olla ihmeidentekijä tai Jumala, jotta voisit tehdä samoin. Katsominen osoittaa hyväksyntää.